Mitkä ovat uusien verosäännösten pääasiallinen kritiikki?

Uusien verosäännösten kritiikkiä

1. Epätäydellinen verojen kattavuus- Säännökset koskevat vain tietyntyyppisiä veronkiertotapahtumia, mutta jättävät pois muut verot, kuten valmisteverot, kiinteistö-/lahjaverot ja valtion/paikallisverot.
- Tämä jättää aukkoja, joissa varakkaat yksityishenkilöt ja yritykset voivat vielä löytää tapoja minimoida kokonaisverorasituksensa.

2. Epävarmuus käyttäytymisreaktioista- Taloustieteilijät ovat eri mieltä siitä, miten todellista verotaakkaa mitataan oikein, sillä veronmaksajat voivat mukauttaa käyttäytymistään vähentääkseen vastuutaan.
- Todellisten verojen käyttäminen voi aliarvioida taakkaa, kun taas staattiset oletukset voivat yliarvioida sen, koska veronmaksajat hyötyvät vapaaehtoisista muutoksista.

3. Kyseenalaisia ​​esiintymisoletuksia- Säännökset tekevät verojen, erityisesti yhteisöveron, taloudellisesta esiintyvyydestä oletuksia, joista jotkut ekonomistit ovat eri mieltä.
– On epävarmuutta siitä, miten verotaakka lopulta jakautuu.

4. Alijäämärahoituksen huomioimatta jättäminen- Säännöksissä ei oteta huomioon mahdollisten veronalennusten rahoituksen vaikutuksia, joilla voi olla merkittäviä vaikutuksia.

5. Kapea keskittyminen vertikaaliseen pääomaan- Säännöksissä keskitytään ensisijaisesti tuloryhmien väliseen oikeudenmukaisuuteen (vertikaalinen tasa-arvo), mutta vähemmän huomiota kiinnitetään muihin tärkeisiin veropolitiikan tavoitteisiin, kuten horisontaaliseen tasapuolisuuteen, yksinkertaistamiseen ja taloudelliseen tehokkuuteen.

Kaiken kaikkiaan hakutulokset osoittavat, että vaikka uusilla asetuksilla pyritään sulkemaan suuret veroporsaanreiät, niiden soveltamisalaan ja lähestymistapaan kohdistuu edelleen merkittäviä kritiikkiä ja rajoituksia talous- ja veropoliittisesta näkökulmasta.